- Joo! Menenpäs etsimään lipun ja soihdun valmiiksi. Numerolaput saatte nyt, niin ei tarvitse aamulla kiirehtiä. Juomapullon voi ottaa mukaan, jos siinä on nimi. Eikä kilpailla vakavasti, vaan juoksennellaan ja urheillaan. Liikunta on kivaa eikä siinä tarvitse mitään voittoja miettiä, kun vaan kipittää reippaasti.
Aamu valkeni ja reippaat koululaiset kirmasivat pihalle. Numerolappuja solmittiin kiinni parille sadalle oppilaalle, ja ne laputhan olivat kunnon retroa vm. 1948 tai jotain. Olympialippu kannettiin paikalle varsin ryhdikkäästi ja Sakari sytytti kisasoihdun. Myös Inna-ilves tupsahti aloitukseen ja pyörähteli ilveslorun tahtiin
Ilves eestä, ilves takaa,
ilves istuu, ilves makaa,
ilves maassa, ilves puussa,
ilves hiipii illansuussa.
Lorun siivin julisti Sirkka-rehtori Lasin omat olympialaiset avatuiksi, ja heti perään hän piti reippaan aamujumpan koko urheiluväen vetreyttämiseksi.
Lyhyen matkan juoksu, pitkän matkan juoksu, pallonheitto, kuulantyöntö, pituushyppy ja korkeushyppy sujuivat varsin mallikkaasti niin pienemmiltä kuin isommiltakin oppilailta. Hiukan kaatumisdraamaa ja pettymysitkujakin nähtiin, mutta pääosin porukka nauroi ja kipitti, kannusti ja heitti, porhalsi ja hyppäsi. Omasta ilosta hihkuttiin, toisillekin hurrattiin ja oltiin iloisia kaikkien onnistumisista, ja myös lohdutettiin surun hetkellä. Tuloksetkin kiinnostivat, mutta ne tulkoot seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tai joskus...
Hyvät kisat!
Montaa tuntia tuli liikuntaa tai ainakin ulkoilua :)
Ps. Näytöslajina oli hauska kokeilla vauhditonta pituushyppyä. Korkeushyppy hiekkakasaan oli myös suunnitelmissa, mutta tällä kertaa sitä ei ehditty kokeilla. Samoin jäi kahden käden kuulantyöntökin hamaan tulevaisuuteen.
Ps2. Kilpajuoksut kuulemma jatkuivat kotipihoillakin. Kilpailu voi olla siis kivaakin, kunhan ei ota sitä liian vakavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti