Pikku prinssi

Antoine de Saint-Exupéryn rakastettuun klassikkoteokseen perustuva koko perheen näytelmä. Pikku Prinssi joutuu kotitähdellään (asteroid B 612) vaikeuksiin erään kukan kanssa. Niinpä hän lähtee matkalle etsimään ystäviä ja tietoa, oppimaan uutta. Asteroideilla 325-329 hän tapaa hyvin kummallisia isoja ihmisiä. Kuudennessa kiertotähdessä asuu Maantieteilijä, joka ehdottaa tutkimusmatkaa Maa-tähdelle. Maassa Pikku Prinssi tutustuu Lentäjään, Käärmeeseen ja Kettuun. Ja Ketulta hän oppii ne kaikkein tärkeimmät asiat:
“Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

Kuva Hämeenlinnan teatterin sivulta.

Vanhempainyhdistys tarjosi koulullemme ihanan mahdollisuuden teatterielämykseen. Liput Hämeenlinnan teatteriin Pikku prinssiä katsomaan tupsahtivat koululle maanantaina ja tiistaina sopimuksen mukaan Pekolan bussit saapuivat keskelle aamuruuhkaa valmiina 230 henkilön kyyditykseen. Kylmästä ilmasta ei ollut mitään väliä, sillä autoissa oli mukavan lämmintä ja etenkin suojaa räntäsateelta. 

Matka Verkatehtaalle sujui hyvin, ja matkapahoinvoivatkin lapset pärjäsivät ihan ok. Pulputtelut ja juttelut kavereiden kanssa sekä maisemien tiirailu jouduttivat matkan melkoisen lyhyeksi. Vain muutamat bussissa kyselivät, koska ollaan perillä. 

Päänäyttämölle mahtui hyvin ja väljästi yksi Lasin koulullinen, ja kaikki näkivät ja kuulivat näyttämölle hyvin. Monelle pienimmistä teatterikerta oli jopa ensimmäinen, ja me aikuisetkin tuumimme, että liian harvoin tulee teatterissa käytyä. Edellinen teatterireissumme koulusta oli pari vuotta sitten, ja sitäkin muistelimme matkan aikana moneen kertaan. 

Pikku prinssin näyttelijät Taneli Läykki (prinssi, Idolsistakin tuttu), Sanna Reilin (kukka, käärme) ja Jarkko Tiainen (lentäjä, kuningas Ei, taiteilija, juoppo, bisnesmies, maantieteilijä) olivat rooleissaan mainioita ja taitavia. Eleiden, ilmeiden ja äänenkäytön yhteisvoimaa saattoi vain ihailla ja ottaa ehkä opiksikin omia ilmaisutaidon harjoituksia varten. Mukana esityksessä oli myös neljä lasta, jotka avustivat juonen kulkua monessa kohtaa, joista mm. toistuvat tähdeltä tähdelle siirtymiset sekä kanojen vuoropuhelu jäivät yksityiskohtina mieleen.

Aikuiset ja lapset katsoivat näytelmää varmaankin aika erilaisilla laseilla ja tulkinnoilla, mutta niinhän sen pitääkin mennä. Tarinan surullinen loppu toi joillekin kyyneleet silmiin, mutta toiset eivät ehkä edes huomanneet, mitä siinä oikein kävi. Filosofiset ja vertauskuvalliset henkilöt, tilanteet ja vuorosanat näyttäytyivät miten kullekin. Kirjasta ja sen hahmoista on vuosikymmenien aikana tehty monenlaisia tulkintoja, joten ei ihme, että näytelmäkin on kovin monikerroksinen, vaikka se lapsille tarkoitettu onkin. Jokaiselle katsojalle jäikin hiukan erilaisia asioita mieleen, eikä vähimpänä se, että olimme koko koulun voimin matkalla. 

Tietoinen ratkaisumme oli tällä kertaa, lyhyellä reissulla, se, että emme ottaneet eväitä tai rahaa mukaan lainkaan. Väliaika sujui siis jaloitellen ja vessakäynneillä, mutta, ehkä, ensi kerralla voisi taas väliajan mehuhetki (ja etenkin kahvi!) olla jees. Tietoisesti oli koko porukka myös ohjeistettu pitämään kännykät taskuissa. Varsin hämmentävää olikin, että jopa 2.luokkalaiset olivat aluksi ihmeissään, mitä tekisivät, kun ei ollut kännykkää matkapelaamiseen tai musan kuuntelemiseen tai muuten vaan räpläämiseen. 

Reissun jälkeinen ruokailu sujui yllättävän hyvin "kaikki kerrallaan"-tyylillä. Valkoisen talon väki söi omissa luokissaan ja muut sitten sulassa sovussa ruokalassa ja käytäväpöydissä. Lihapullat tekivät kauppansa ja kova nälkä tuli runsain mitoin taltutettua tuhdin kulttuuriannoksen perään.

ISO kiitos hienosta elämyksestä

Lasitehtaan koulun vanhempainyhdistykselle!

Terveisin

eskarit, ykköset, kakkoset, kolmoset, neloset ja viitoset 

sekä opettajat, koulukäyntiohjaajat ja opiskelijat

-------------------------------------------------------------------------------------------

Uutta(kin) opsia toteuttamassa: 

• Teatteriretkemme ennakkovalmisteluineen ja jälkitoimineen on varsin monialainen oppimiskokonaisuus. (teatteri, kirjoittaminen, laulaminen, elämys, matka, yhteistoiminta, ajanhallinta, oman toiminnan ohjaaminen, ennakkotiedon yhdistäminen uuteen tietoon, toiminta ennen ja jälkeen, varainhankintaan ja toimintaan osallistuminen Aleksin Markkinoilla jne.)
• Retki koostui laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueista ja etenkin verkostoyhteistyöstä, joka retken mahdollisti .
• Ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1)
• Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2)
• Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)
• Monilukutaito (L4)
• Osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7)